Hyviä riffejä jaossa Riffingin blogissa

Elämä on statuspäivitys

Keskiviikko 28.11.2012 klo 11:36 - Jaana Kettunen, tuottaja, Riffing Oy


Muistaako joku vielä viime vuosituhannen loppua, digi-hurmiota, www-hehkutusta ja Y2K-massahypnoosia?

Muistatko sinä termiä internet-vuosi? Joku neropatti keksi sen kuvaamaan aikaikkunaa, jonka puitteissa internetiin viety tieto vanhenee.

Aikayksiköt tuntuvat kutistuneen sitten niiden päivien. Tieto ja tapahtumat pilaantuvat verkossa nopeammin kuin koskaan. 

Valitettavan vanhaksi on päässyt tämäkin leikkaus sosiaalisen median yrityksiä manaaviin turpiinlyöntikilpailuihin. Vaikeaahan se on esittää tulevaisuudesta arvailuja, kun jo tästä ajasta tehdyt sosiologiset analyysit ehtivät härskiintyä hyvän matkaa ennen niiden julkaisua.

Mikä sitten on tälle ajalle tyypillistä? Listamusiikki on bulkkitavaraa, mainokset toinen toistaan huonompia kopioita, asiakaspalvelu välttämätön paha. Miksi keskittyä laatuun, innovaatioihin ja asiakkaan hurmaamiseen, kun kisa on hetkessä käyty? Aika loppuu ja on taas keksittävä uutta.

Elämä on lyhentynyt statuspäivityksen mittaiseksi. Ajankulun määritelmänä se kelpaa mittatikuksi muuhunkin kuin Facebookiin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin sieltä: Kun säilön Twitteriin tai Facebookiin tapahtumia ja ajatuksia, tykkääjät, retweetit ja muut jakotoimet vähenevät tai loppuvat kokonaan ennen kuin ensimmäinen vuorokausi ehtii kulua umpeen. Ajanlasku alkaa alusta edellisen päivityksen hävittyä uutisvirrasta.

Sama hetkellisyys näkyy ja tuntuu kaikkialla minne aistit osuvat. Nykyteknologia tekee kaiken vaivattomaksi massoille. Ponnistella ei tarvitse. Minut tavoittaa ja minä tavoitan. Omatekoisella ja huonolaatuisella pääsee julkisuuteen. Otetaan vain käyttöön yksi ja sama tuotantokaava, homma nopeasti purkkiin ja eri jakelukanavia pitkin maailmalle. Omien hetkellisten mieltymysten toteuttamista pidetään arvokkaana  ja oma paremmuus yliarvioidaan. Tähdeksi pääsee. Tosi-tv tuottaa lyhytikäisiä sankareita. Kaikkihan me haluamme tosi-tv:n etuliiteihmisten olevan esillä. Ihminen ja yhteisö ovat kiinnostavia niin kauan kuin niiden päivityksiä luetaan ja tuotteista tykätään.

Juicen Paperitähdet on ajankohtainen siis edelleen. Jakeluformaatti on vain muuttunut ja tähdet yleistyneet.

Informaation elinkaari on kaventunut elinpiikiksi. Kiinnostuksestani ja huomiostani kilpailee joka hetki ääretön määrä merkityksellisiä ja merkityksettömiä tekijöitä, jotka elävät lyhyen, mutta intensiivisen elämän. Erilaiset houkutukset tavoittavat minut teknisiin apuvälineisiin liittyvän magneettisen vetovoiman avulla. Lankean ilman suuria tunnontuskia klikkaamaan keltaisen lehdistön skandaaliksi tituleeraamia otsikkolinkkejä tai etsimään YouTubesta käsittämättömiksi kehuttuja tapahtumia. Olen vetovoimakentässä. Tiedän, mistä voin hakea tapahtumanälkääni sokerihumalaa.

Olen kuin olisin juossut tiedon, ajan, musiikin, tavaran ja rahan kuluttajana maratoonarin seinään.  Hektisyys uuvuttaa. Minulla on kiire kuluttamaan ja penkomaan massaa, vaikka en edes enää erota hyvää palvelua tai tuotetta huonosta.  Luotan siihen, mitä kaveri vierelläni - tai netin keskustelupalstalla - kehuu ja mitä haukkuu, kun valitsen ja ostan. Eräs kouluttaja sanoi minulle, että nykyihmisen on vallannut pelkkä tunne kiireestä. Tarkemmin kun ajattelee,  huomaa, että kyseessä ei kuitenkaan ole absoluuttinen kiire. Oikeasti ei ole hoppua minnekään. Totta. Vaikka todellista pakkoa ei ole, silti minulla on kiire töissä, kotona ja niiden välissä tehdä kaikkea, lukea kaikki, nähdä, kokea, tuntea. 

Lomaa subjektiivisesta kiireen kokemuksesta tarjoaa menneisyys. Trendikkäiksi ovat uudelleen nousemassa vinyyli, filmirulla, VHS- ja c-kasetti. Niihin ei liity hetkellisyyttä. Ne pistävät odottamaan. Venyttävät aikakäsitystä. Yhtäkkiä ei olekaan enää kiire minnekään.

Avainsanat: kiire, ajanhallinta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään