Hyviä riffejä jaossa Riffingin blogissa

HR-anarkian synty

Torstai 28.11.2013 klo 8:22 - Jaana Kettunen, tuottaja, Riffing Oy


Ryhdyin jokunen kuukausi sitten etsimään verkosta yhteistä nimittäjää tyylisuunnalleni. Tunnistin itsessäni HR-kapinallisen piirteitä.

Olen tehnyt töitä henkilöstöjohtamisen eteen niin muurien sisä- kuin ulkopuolellakin.  Olen toiminut henkilöstötoiminnossa eri tehtävissä mutta myös ulkopuolisena konsulttina. Minut on HR-ammattilaisena sivuutettu, minulta ei ole kysytty vaikka olisi pitänyt, minua on pidetty kummajaisena, kun asemastani huolimatta minulla on ollut liiketoiminnasta jotain sanottavaa. Henkilöstötoimeen liitettyjä stereotypioita on hierottu vasten kasvojani.

HR on oma hajuton ja mauton saarekkeensa, jonka ei tarvitse näkyä eikä kuulua. Jotain on pahasti pielessä.

Etsittyäni siis tovin hengenheimolaisilleni yhteistä nimittäjää löysin Kelley Steven-Waissin, joka kuvaili tyylisuuntaa HR-anarkiaksi. Sopivan raju herättämään meissä kilteissä henkilöstöhallinnon rillipäissä piilevän punkkarin.

Steven-Waiss soveltaa HR-anarkiaa käytännössä. Hänelle se on halua toimia omaperäisellä tavalla, hylätä parhaat käytännöt. Edustan hänen kanssaan samaa suuntausta, jonka mielestä HR olisi purettava perustuksiaan myöten. Olisi luovuttava ensin kaikesta ja rakennettava sen jälkeen uudestaan.

Henkilöstötoimi ei ole sisimmältään juurikaan muuttunut sitten T-mallin Fordin tuotantoaikojen. Henkilöstöhallinnon historiaan voi perehtyä esimerkiksi naputtelemalla hakukoneeseen History of Human Resources. 

Henkilöstöhallinnon juuret ovat 1900-luvun lopun Amerikassa ja työpaikoille syntyneessä hyvinvointi-inspehtöörien ammattikunnassa. Tehtaisiin tarvittiin henkilöitä valvomaan, että työolot eivät olleet hengenvaaralliset, naisia ja lapsia ei riistetty ylenmäärin ja että valtion asettamia muitakin säädöksiä noudatettiin. Perinteiseen HR:ään kuuluu edelleen rakentaa sääntöjä, politiikkoja ja formaaleja prosesseja - ja valvoa niitä. Onko se siis kirjattu alan DNA:han? Eletäänkö edelleen teollistumisen aikaa? Siksikö HR saa myös vihaa osakseen? 

Henkilöstönkehittäminen on tuoreempaa kuin varsinainen henkilöstöhallinto ja sen käytäntöjen ylläpito. Silti jälkimmäisen alkuperä tuntuu romuttavan molempien mahdollisuudet. Alan rakennusvirhe on ennen kaikkea yksilöiden murhe, HR-ammattilaisten sekä niiden, joiden eteen he töitä tekevät. 

HR-anarkia on suuntaus, joka on valmis purkamaan rakenteita ja vasta sen jälkeen rakentamaan uutta päälleliimaamista välttääkseen. Miten se tehdään? Siitä seuraavassa osassa.

*HR-anarkisteilla on LinkedInissä oma ryhmä 'HR Anarchists'. Ryhmään voi liittyä, keskustella HR-anarkismista ja paljastaa, millainen kapinallinen itsessä piilee.

Avainsanat: henkilöstöjohtaminen, HR-anarkia


Kommentit

30.11.2013 21:10  Jaakko Koivula

HR-anarkiassa rima varmaan tulee nousemaan jatkuvasti. Vanhan koulukunnan HR-funktioita on useammassakin firmassa alettu jo pistää sileäksi ja palkanlaskentaa yms. ulkoistaa, joten anarkistin pitäisi yrittää viedä homma vielä pidemmälle. Kaikki blogosfäärin salonkikelpoiset HR-vaikuttajat ovat meuhkanneet seat at the tablesta ja HR:n muuttamisesta taktisesta suorittamisesta strategiseen suunnannäyttämiseen jo pitkään, joten mikä voisi olla se seuraava askel?

Hauskaa tässä on se, että itsellä ei lopulta aidosti ole käsitystä siitä, mikä se alan tila tällä hetkellä yleisesti on. Onko uuden koulukunnan strateginen HR jo lyönyt läpi kaikkialla ja vanhan koulukunnan palkanlaskenta-HR lähinnä vetelee viimeisiä henkosiaan? Vai onko itse vain sattunut hengailemaan HR-hipsterien piireissä Internetissä ja jutellut progressiivisien yrityksien edustajien kanssa ja oikeassa maailmassa pidetään keskimäärin yksi kehityskeskustelu vuodessa ja sitoutumisen lisäarvosta ja säästöistä ei osata sanoa mitään?

Luova tuho toimii kapitalismin puolella yleisesti ja se olisi rohkealle HR-ihmiselle varmasti vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia avaava aatesuunta. Mistä HR-anarkisti vain tietää milloin on aika alkaa rakentaa? Mistä tietää milloin syntyy jotain niin nerokasta, että se kannattaa säästää? Velvoittaako aate pistämään hyvätkin jutut sileäksi viimeistään parin vuoden jälkeen? Millä pitää yllä sopivaa raivohulluutta tappaa toimivimmatkin ideansa?

Aihe on innostava ja herättää paljon ideoita ja kysymyksiä. Ongelmien ratkaisemisen osaa simpanssikin, mutta ongelmien keksiminen on paljon vaikeampaa. Jos HR-anarkian kautta saisi kaivettua esiin haitallisia luutuneita rakenteita ja revittyä rikki vain tarpeeksi hyvin toimivaa nykytilaa, sign me up!

30.11.2013 22:48  Jaana Kettunen

Kiitos Jaakko! Aitoa paloa aiheeseen on mukava nähdä muillakin kuin vain itsellä.

Niinhän se on, että kantokyky on testaamatta. Pahoin pelkään, että aiheen ympärillä on riittänyt paljon puhetta, vähän tekoja. Massat toimivat edelleen niin kuin perinteet velvoittavat. Edistyksellisimmätkin saattavat kaikesta huolimatta seurata vanhoja polkuja - siinä samalla tehdään ehkä joitain uusia kiinnostavia ja henkilöstöä innostavia juttuja. Olen sitä mieltä, että se ei riitä. Kulmahuoneen huomiota ei pidä kinuta - sen täytyy tulla automaattisesti.

Nostit pintaan keskeisimmän pointin: mistä tietää, mitä säilytetään? Siinä se HR:n osaaminen tiivistyykin. Täytyy tietää, mikä on olennaista, mikä turhaa. Prosessi- ja politiikkasulkeisten ei pitäisi kuulua HR:n ydinosaamisiin. @ElinaArasolan lanseeraamasta hulluntohkeudesta (ei sis. typoa) sen sijaan on apua.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään