Hyviä riffejä jaossa Riffingin blogissa

Arvot arvalla vai raa'alla työllä?

Maanantai 5.5.2014 klo 20:08 - Jaana Kettunen, tuottaja, Riffing Oy


Luin Aki Ahlrothin kirjoituksen yritysten arvoarpajaisista. Lyhytnäköinen arvopönötys sai Akilta pyyhkeitä. 

Olen itsekin monenlaista arvokeikarointia nähnyt. Tunnistan hyvin yritysten kvasi-, pakko- ja piiloarvoja.

Yrityksen kvasiarvot syntyvät sellaisissa tilanteissa, joista Aki puhuu. Ne väsätään kabineteissa, johtoryhmäkaronkkassa yrityksestä toiseen samojen arvokonsulttien myötävaikutuksella. Lopputulos on kaunista katsella mutta yrityskulttuurin elättämiseen siitä ei ole. 

Pakkoarvot ovat sukua edellisille. Niillä useimmiten on sijaissynnyttäjä. Johtoryhmä nakkaa jotakuta nakilla: keksi, ideoi, tuota meille nippu kauniita sanoja. Arvot tarvitaan, kun kaikilla muillakin ne on. Ja eikun työtä käskettyä. Pian yrityksellä on ikiomat arvot – häiritsevän likeiset tosin naapurifirman vastaavien kanssa, mutta ovatpahan nyt olemassa, jos joku niitä kysyy.

Piiloarvot ovat kaikista kavalimmat. Niitä esiintyy jokaisessa yrityksessä haluttiin tai ei. Ne kilpailevat tosiarvojen kanssa. Ne näkyvät joka päivä, jos osaa etsiä oikeista paikoista.

Piiloarvot ovat yrityskulttuurin sivutuote, päästö, jota syntyy organisaation toimiessa. Ne heijastuvat johdon ja esimiesten päätöksistä, valinnoista, toimenpiteistä. Kuin rikkakasvit ne valtaavat maapinta-alaa, jos niiden kasvua ei hallita ja leviämistä estetä. Vaikka piiloarvoja on kaikilla, arvopuutarhuri voi estää niiden villiintymisen.

Tosiarvoihin sen sijaan jokainen yritys pohjimmiltaan tähtää. Niiden pitäisi olla luuta, verta ja nahkaa yrityksen työntekijöille. Ne ilmenevätkin esimiehissä ja heidän valinnoissaan. Ihmisten johtamisessa ja johdon päätöksistä ne pääasiassa välittyvät. Ennen kaikkea ne ovat konkreettisia (vrt. kvasi- ja pakkoarvot). Ne näkyvät, eikä niiden olemassaoloa tarvitse arvailla (vrt. piiloarvot).

Annan nyt yritysten johtoryhmille anteeksi – mutta vain vähän. Koko arvoporua ei olisi, jos osattaisiin konkretisoida arvot työksi, luontevaksi osaksi toimintaa. Tehtävä on käytännössä niin haastava, että se jää tekemättä. Elementtejä on kyllä olemassa, mutta ne ovat pikemminkin arvoharjoituksia kuin itse suoritus.

Kun arvot viestitään ja visualisoidaan, kerrotaan vasta, mistä yrityksessä pitää puhua. Toiminnan substraaliksi ne viedään vastaamalla kysymykseen, what’s in it for me?

Miten se tehdään? Minusta ratkaisu on rasittavan simppeli.

Perkaa työvaiheitasi. Hinkkaa niitä a:sta ö:hön tiiraillaksesi läheltä ja kaukaa, millaisten arvojen mukaan toimit nyt.

Miten omaa toimintaa pitäisi muuttaa, jotta käytän arvojulisteen asiat toteutuisivat työssä?

Vielä herkullisempaa, jos sama harjoitus tehdään porukalla.

Arvotyömaa voi olla yksinkertainen. Tästä syystä johtoryhmät saavat anteeksi vain puolittain.

Avainsanat: arvot, yrityskulttuuri, johtaminen, henkilöstöjohtaminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään