Hyviä riffejä jaossa Riffingin blogissa

Esimiehen kirje irtisanoutuneelle

Keskiviikko 14.5.2014 klo 19:22 - Jaana Kettunen, tuottaja, Riffing Oy


Työntekijöiden arvostaminen on yksinkertaista ja samalla vaikeaa. Esimies osoittaa arvostuksensa päivittäin sanoin ja teoin. Siksi se on yksinkertaista. Sen täytyy kummuta syvältä sisältä, sen tulee olla asenteessa ja luonteva osa toimintaa. Siksi se on niin vaikeaa. 

Tämä oikeasta elämästä lainattu teksti on osoitus siitä, miten helposti ja aidosti vilpitön arvostaminen tulee ilmi:

(Teksti on esimieheltä, joka vastaa työmatkaltaan tiimiläisensä irtisanoutumisilmoitukseen. Siitä on poistettu kaikki tunnisteet. Kieliasuun ei muulla tavoin kajottu.)

Hei NN,

ensiksikin: onnittelut uudesta työpaikasta. Tiedän että tämä on sinulle hieno mahdollisuus. Tämän viikon keskustelujamme peilaten päätös ei ehkä ole enää yllätys, vaikka tietysti elättelin toivoa loppuun asti. Kyseessä on meille kova isku, mutta elämä jatkuu ja löydämme kyllä oman tapamme viedä soihtua eteenpäin. Olen hyvin kiitollinen ajastasi meillä - olemme edenneet valtavasti tekemisessä ja teknisen osaamisen lisäksi olet toiminut korvaamattomana henkisenä johtajana ja tukihenkilönä nuorelle ryhmällemme. Menetämme siis paitsi maailmanluokan ekspertin myös loistavan ja pidetyn kolleegan. Toisaalta, tämä on kuitenkin osa normaalia työelämän kiertoa.

(Tämän jälkeen esimies kirjoitti käytännön järjestelyistä ja aikatauluista, jotka liittyivät työsuhteen päättymiseen.)

Vaivatonta, eikö olekin? Silti useimmiten törmää katkeroituvaan esimieheen, ikään kuin petturityöntekijän irtisanoutuminen olisi kannanotto häntä vastaan.

Miksi arvostuksen osoittaminen onnistuu toisilta ja toisilta taas ei?

Ahlrothin Aki sanoi, että monesta työpaikan ongelmasta saadaan kiittää vääristynyttä ja kurjistunutta ihmiskäsitystä. Voikin olla, että sille itse asiassa löytyy vastine keskiajalta: älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi, muutoin et selviä hengissä.

Aki, onko ihmiskäsityksemme taantunut niin kauas? Miten se korjataan? Olet sanonut, että avainsana on luottamus. Emmekö luota riittävästi toisiimme? HR-anarkistia kiinnostaa, koskeeko se myös kaiken tasapäistämisen ylintä viskaalia ja politiikkapoliisia, HR:ää? Onko luottamuspula ajanut HR:n ihmisten toiminnan valvontaan ja rajoituksiin työpaikoilla?

HRBlogMob jatkuu seuraavaksi Akin blogissa täällä.

Avainsanat: HR-anarkia, HRBlogMob, hranarchy, johtaminen, esimiestyö


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään